”Siirtyessäni solistista johtajaksi, näkökulmani laajeni subjektiivisesta solistin näkökulmasta 360° näkökulmaksi. Näin sen pitääkin olla, solistin tulee voida keskittyä omaan huippusuoritukseensa, johtaja taas tarkastelee yksilösuoritusten lisäksi kokonaisuutta. Kun ensi-iltaan valmistaudutaan, on teos taiteellisen työryhmän käsissä. Tällöin oma huomioni on jo tulevaisuuden suunnittelussa, eli vuosien päässä. Johtajana erilaisia aika- ja suunnittelutasoja on valtavasti. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kokonaisuus ja riippuvuussuhteet innostavat. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa, ja jollakin tavalla olen joutunut luopumaan autuaan tiedostamattomuuden tilasta. En enää tarkkaile esitystä puhtaana taidenautintona vaan johtajana huomioni kiinnittyy nykyään taiteellisen suorituksen lisäksi myös taloudellisiin tosiseikkoihin. Nyt näkökulmani on yhteinen etu. Minun on hyväksyttävä se, että kaikki päätökseni eivät ole suosittuja. Taiteilijana tehtävänäni oli tehdä oikeutta teokselle ja myös eräällä tavalla yleisön hurmaaminen. Tiimityöntekijänä yhteistyö ja jokaisen henkilökohtaiseen kilvoitteluun kannustaminen. Johtajana tehtäväni on innostaa päätöksilläni ja teoillani. Lähtökohtani johtajana on: tehdään tästä mahdollista. Meillä oopperassa on jatkuva räjähdysvaara hyvässä ja pahassa. Asioita eletään ja niihin reagoidaan voimakkaasti. On hyvä muistaa, että joka asiasta ei tarvitse roihahtaa, vaikka tämä taidemuoto myös tarvitsee roihua. Olen nyt elämäni parhaassa roolissa. Jokainen päivä on uusi seikkailu, jossa on mahdollisuus hyödyntää vanhaa ja oppia uutta.” Näin Lilli Paasikivi, Suomen kansallisoopperan taiteellinen johtaja, kuvaa kirjassani ”Johtaja, uusi tehtävä, 100 päivää – Tilanne haltuun!” muutostaan taitelijasta johtajaksi.
BMW Suomen toimitusjohtaja Mia Miettinen näkee yhtäläisyyksiä toimitusjohtajan ja huipulla ajavan autourheilijan rooleissa. Molemmissa tarvitaan vahvaa keskittymistä oleelliseen, menestymisen nälkää ja luottamusta omaan tekemiseen. Kuljettajan ja kartanlukijan on ehdottomasti luotettava toisiinsa, kuten toimitusjohtajan ja johtoryhmän. Tarvittavat muutokset on tehtävä välittömästi, jos luottamukseen tulee särö. Kumpikaan ei pärjää yksin – he tarvitsevat tuekseen huipputiimin. Samalla tarvitaan sopiva määrä itsekkyyttä yhdistettynä kotijoukkojen tukeen matkustettaessa maailmalla ja pitkiä työpäiviä tehtäessä niin toimistolla kuin kotona. Toimitusjohtajuus ja autourheilu ovat elämäntapoja. Olet roolissasi 24/7. Kun se on intohimo, se ei stressaa. Kun intohimo katoaa, astuu kuvaan tylsistyminen ja huomion suuntautuminen muualle. Molempien on syytä muistaa, että asemaan ei voi rakastua – aina tulee uusi mestari, aina löytyy parempi seuraaja, ja tämä voi tapahtua hetkessä. Itsekkyyden ohella tarvitaan siis nöyryyttä.
Millainen on sinun tarinasi johtajuudesta?