Syyskuu 2014. Kuusi vuotta yrittäjyyttä takana. Kun noita vuosia katsoo taaksepäin, mieleen nousee pieniä ja suuria hämmennyksen ja ilon aiheita. Ehdottomasti suurin ilon aihe on se, että saan tehdä työtä jota rakastan ja josta nautin suunnattomasti – ihan joka päivä.
Ensimmäinen hämmennyksen aihe yrittäjäksi ryhdyttyäni oli huomata joutuneensa toiselle puolelle pöytää, jopa paarialuokkaan. Olin ehtinyt saada kutsun aikaisemmassa roolissani erääseen tapahtumaan. Tunnollisena ihmisenä otin järjestäjään yhteyttä päivittääkseni yhteystietoni. Yhteystietojen päivitys onnistui, muttei enää tapahtumaan osallistuminen – ainakaan ilmaiseksi. Suurin hämmennyksen aihe olivat omat tunteeni. Olin aina kuvitellut, ettei asemalla tai statuksella ole minulle juurikaan merkitystä. Näytti olevan. Tuntui pahalta.
Seuraava hämmennyksen aihe oli se, että nyt olin todella omillani. Ei ollut tukea tietoteknisissä asioissa (paitsi omilta lapsilta) ja kaikki pelit ja vempaimet piti osata hankkia itse. Ilonsakin siinä oli, sain valita ne itselleni mieleisimmät. Säästösyistä päädyin myös kotitoimistoon. Ei tarvinnut kulkea työmatkaa minnekään, paitsi ihaniin asiakaskohtaamisiin. Mutta ne tekemättömät työt – siis siivoushommat – olivat näköpiirissä jatkuvasti, eikä niiltä tuntunut saavan rauhaa.
Hassuja pieniä asioita, eikö vain? Ja niitä riittää muitakin. Muutos on itsetutkiskelun paikka. Kaikkea sitä voikin itsestään vielä tässä iässä oppia. Kesti vuosia, ennen kuin näin itseni ensin yrittäjänä, enkä vanhassa työroolissani. Kesti vuosia, ennen kuin näin kotitoimistolla tiskikoneen täytön, pyykinpesun yms. rentouttavina taukoina yrittäjätyön lomassa. Kesti vuosia, ennen kuin ymmärsin, ettei aikaa tarvitse jakaa mustavalkoisesti työhön ja vapaa-aikaan. Aika on joustava käsite, jonka voin itse pitkälti muokata mieleisekseni.
Yrittäjän vapaus! Sen arvo on tullut testattua niinä hetkinä, kun suorahakukonsultit ovat soittaneet ja houkutelleet takaisin entiseen työelämään. Vastausta ei ole tarvinnut miettiä – se tulee suoraan sydämestä. Tiedän missä minun paikkani on ja minne minun sydämeni kuuluu. Siinä vaakakupissa ei juuri paina se, että tulot ovat muuttuneet pienemmiksi ja epäsäännöllisemmiksi. Työn merkityksellisyys ja elämän tasapaino painavat huomattavasti enemmän. Nyt uudenlaista nautintoa ja jännitystä elämään tuo kirjan kirjoittaminen. Tulevaisuus näyttää millaisia mausteita kirja tuo yrittäjän elämääni. Yrittäjäksi kasvamisen polku on meillä jokaisella erilainen. Nautitaan joka askeleesta!