Lokakuussa SOSTEn järjesti ensimmäisen kerran Uuden toiminnanjohtajan aamukahvit. Aamukahveille keskusteltiin johdon valmentaja Maarit Tiililän luotsaamana siitä, miten uusi johtaja pääsee parhaiten alkuun tehtävässään ja ottaa organisaation haltuun. Nyt Tiililä johdattaa meidät pohtimaan innostusta. Olemmeko innostuksen synnyttäjiä vai latistajia?
Maarit Tiililä, johdon valmentaja
Olen innosta piukeana. Vihdoinkin sain itsestäni niin paljon irti, että tein aikeistani totta. Täällä olen. Elämäni ensimmäisessä vapaaehtoisille järjestetyssä tapaamisessa. Jännittää. En tunne täältä ketään. Näyttää siltä, että muut kyllä tuntevat toisensa. He vaihtavat kuulumisiaan, nauravat ja iloitsevat. Urputtavat viime viikonlopun tapahtuman vähäisestä osallistujamäärästä. Joku Erkkikään ei kuulemma lupauksista huolimatta tullut paikalle.
Olen kuin ilmaa. Kukaan ei kiinnitä minuun huomiota. Innostukseni laskee. Epäilyni herää jälleen. Miksi ylipäänsä tulin tänne? Kuka minua täällä tarvitsee? Näillä näyttää jo homma olevan hanskassa. Alan pikkuhiljaa ottamaan askeleita nolona kohti naulakkoa ja ulko-ovea.
”Hei, sinä taidat olla uusi täällä? Minä olen Ilkka. Tervetuloa!” Häkellyn. Yhtäkkiä viereeni on ilmestynyt nuorehko mies, joka ojentaa kätensä. Vastaan tervehdykseen väkinäisesti. ”Tule vain rohkeasti peremmälle. Muistan itse vielä hyvin sen tunteen, kun ensimmäistä kertaa astuin tähän joukkoon. Kaikki me joskus olemme olleet uusia ja ensikertalaisia. Se tuppaa vain niin helposti unohtumaan.”
Vielä hieman epäillen istun Ilkan osoittamaan pöytään. Ilkka tervehtii kaikkia ja kertoo, että tänään innokkaiden vapaaehtoisten ryhmään on tullut uusi jäsen. ”Uuden jäsenen tulo on meille oiva mahdollisuus kerrata, miksi ryhmämme on olemassa ja mikä on vapaaehtoistyömme tarkoitus. Samalla pääsemme tutustumaan toinen toisiimme ja jakamaan itsestämme jotain sellaista, mitä muut jo entuudestaan tututkaan jäsenet eivät meistä vielä tiedä.”
Huokaisen helpotuksesta ja keskityn kuuntelemaan osallistujien tarinoita itsestään. Nauran ja hämmästelen mukana, kun osallistujat paljastavat itsestään uusia asioita muille. Keskustelun edetessä vapaaehtoistyön tarkoitukseen havaitsen, että osallistujien näkemykset eivät olekaan yhteneväisiä. Keskustelu on vilkasta ja huomaan itsekin osallistuvani siihen innokkaasti. Tuntuu kun olisimme samalla viivalla, vaikka muut ovat tehneet tätä työtä jo pitkään.
Tapaamisen päättyessä Ilkka tulee vielä keskustelemaan kanssani ja kiittämään aktiivisesta osallistumisestani ja siitä, että annoin läsnäolollani koko ryhmälle mahdollisuuden kirkastaa sitä, mikä vapaaehtoistyössä on kaikista oleellisinta. Kotiin kävellessäni hymy nousee väkisin huulilleni. Koen kuuluvani joukkoon ja odotan innolla mahdollisuuksia hyödyntää osaamistani yhteisen ja merkityksellisen asian hyväksi.
Yllä oleva tarina on mielikuvitusta, mutta varmasti myös monelle uudelle vapaaehtoiselle totta. Innostus on tärkeä tunne, joka on helppo latistaa, ellei siihen kiinnitä tietoisesti huomiota. Innostus nostaa energiatasoa ja aktivoi hyödyntämään havaitut mahdollisuudet. Mahdollisuuksiin tarttuminen edesauttaa onnistumista – syntyy positiivinen kehä, missä ihmiset voivat kokonaisvaltaisesti käyttää omia vahvuuksiaan.
Tule mukaan keskustelemaan ja jakamaan ajatuksiasi teemasta ”Innosta onnistumaan – yhdessä!” Facebook-sivullani: https://www.facebook.com/innostaonnistumaan